Voiko dataa omistaa?

Sääntökirjasta apua datan jakamiseen

Sitran reilun datatalouden sääntökirjamalli auttaa määrittelemään pelisäännöt datan jakamiseen. Videolla (14 min) Olli Pitkänen kertoo, millainen sääntökirjamalli on.

 

Voiko dataa omistaa?

Esineitä voi omistaa. Irtaimen tai kiinteän esineen omistajalla on lähtökohtaisesti laaja yksinoikeus määrätä omistuksensa kohteesta: hän voi myydä esineen, antaa sen lainaksi, lahjoittaa sen, määrätä siitä testamentilla tai antaa sen pantiksi. Tuolin omistaja voi yleensä päättää, kuka tuolilla saa istua tai minkä väriseksi tuoli maalataan. Toisen maalle ei saa rakentaa eikä toisen metsästä kaataa puita ilman lupaa. Poikkeuksiakin on toki runsaasti: esimerkiksi jokamiehen oikeudet sallivat retkeilyn muiden metsissä, rasitusoikeus voi sallia veneen pitämisen toisen rannassa ja kaavamääräykset rajoittavat mitä omalle kiinteistölleen saa rakentaa. Pääsääntö on kuitenkin se, että omistajalla on laaja yksinoikeus päättää omaisuudestaan.

Tieto sen sijaan on hyvin erilainen olio kuin aineellinen esine. Monet ihmiset voivat tietää samoja asioita emmekä voi estää ketään tietämästä jotain. Tieto siitä, että eräs Olli-niminen henkilö on valkoihoinen keski-ikäinen mies, jonka hiukset ovat kovasti harventuneet, voi olla hyvinkin henkilökohtainen, mutta kuka tahansa, joka tapaa Ollin, saa sen tietää. Niinpä pääsääntö onkin, että tietoon ei kohdistu yksinoikeuksia, kukaan ei omista tietoa. Sen sijaan joihinkin tietoihin voi kohdistua rajoitetumpia oikeuksia. Jos tiedot liittyvät ihmisiin, niitä ei saa käsitellä yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) ja muun tietosuojalainsäädännön vastaisesti. Jos tieto on ilmaistu luovasti itsenäisellä ja omaperäisellä tavalla, sen ilmiasuun voi kohdistua tekijänoikeus. Sillä, joka on valmistanut luettelon, jossa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja, taikka panostanut huomattavasti tietokantaan, on puolestaan oikeus luettelo- tai tietokantasuojaan. Jos tieto sisältää yrityksen liikesalaisuuksia, laki voi kieltää sen paljastamisen. Jos tieto sisältää elinkeinonharjoittajan tavaramerkin, sitä ei saa käyttää tavaramerkkilain vastaisesti niin, että syntyy sekaannusta, kenen tuotteesta tai palvelusta on kysymys. Tietoon kohdistuvat oikeudet ovat yleensä kielto-oikeuksia: ne antavat oikeudenhaltijalle mahdollisuuden kieltää muita hyödyntämästä tietoa.

Moniin tietoihin voi useilla osapuolilla olla perusteltu intressi. Jos esimerkiksi joku on panostanut huomattavasti siihen, että on saanut kerättyä, varmistettua ja esitettyä suuren määrän tietoa, hän voi saada tietokantaoikeuden syntyneeseen tietokantaan kokonaisuudessaan, mutta silti yksittäisiin tietokannassa oleviin tietoihin, voi kohdistua muiden osapuolten oikeuksia. Tutkija voi tuottaa tietoa, joka koskee muita henkilöitä. Kaupalla voi olla asiakassuhteessa hyvä syy saada käyttää joitain keräämiään asiakastietoja, vaikka asiakkailla ehkä onkin samoihin tietoihin muita oikeuksia. Yhdistyksen täytyy voida tietää, keitä sen jäsenet ovat, vaikka jäsenillä muuten olisikin oikeudet omiin tietoihinsa.

Taloustieteilijät sanovat, että hyödyke voi olla kulutuksessa kilpaileva (rival, subtractive) tai kilpailematon (non-rival, nonsubtractive). Kilpaileva hyödyke on sellainen, jota voi käyttää tai kuluttaa vain yksi tai rajoitettu joukko kuluttajia samanaikaisesti. Tällaisia ovat tyypillisesti esineet: leivän voi syödä vain kerran, tuolilla ei voi samaan aikaan istua kovin monta ihmistä. Kilpailemattoman hyödykkeen tapauksessa puolestaan yhden kuluttajan kulutus ei estä toisten kuluttajien kulutusta. Kaunis maisema ja puhdas ilma ovat kilpailemattomia hyödykkeitä, niistä voi nauttia rajoittamaton määrä ihmisiä samanaikaisesti. Myös tieto on kilpailematon hyödyke: se että yksi ihminen tietää jotain ja käyttää sitä hyödykseen, ei estä muita samanaikaisesti tietämästä ja hyödyntämästä samaa tietoa.

Taloustieteellisillä termeillä jatkaaksemme, tieto voi toki olla niukka hyödyke. Tieto saattaa olla sellaista, ettei se ole kaikkien tavoitettavissa, tai tiedon saatavuutta on voitu rajoittaa lainsäädännöllä, kuten tekijänoikeudella tai henkilötietojen suojalla, taikka teknologialla, kuten tietoturvatekniikoilla tai tekijänoikeuslain suojaamilla tehokkailla teknisillä toimenpiteillä. Tällöin tieto on kuitenkin vain osittain omistettava eli poissuljettava hyödyke (partially excludable) , mikä on eri asia kuin kilpaileva (rival) hyödyke, joka itsessään on sellainen, ettei sitä voi samanaikaisesti käyttää rajoittamattomasti. Niukkuudesta johtuen hyödykkeellä voi olla taloudellista arvoa ja se mahdollistaa liiketoiminnan.

Taloustieteellisestä näkökulmasta varallisuusoikeuksien perimmäinen tarkoitus on allokoida hyödykkeitä yhteiskunnassa eri tahoille. Jako kilpaileviin ja kilpailemattomiin hyödykkeisiin on tässä suhteessa fundamentaalinen ja johtaa siihen, että niitä tulee säädellä erilaisilla oikeuksilla. Omistusoikeus sopii hyvin kilpaileviin hyödykkeisiin, mutta huonosti ei-kilpaileviin.

Omistusoikeus tarkoittaa siis lähtökohtaisesti sitä, että omistajalla on muut poissulkeva yksinoikeus määrätä esineestään, vaikka poikkeuksellisesti tätä yksinoikeutta voidaan rajoittaa. Sen sijaan tietoihin ei lähtökohtaisesti kenelläkään ole oikeuksia, mutta poikkeuksellisesti monillakin osapuolilla voi olla samoihin tietoihin oikeuksia, joilla rajoitetaan muiden pääsyä niihin.

 

Lisää tietoa

 

• Pitkänen, O. (2017). Mitä lähioikeus suojaa? Lakimies 5/2017
• Alén-Savikko, A. & Pitkänen, O. (2016). Rights and Entitlements in Information: Proprietary Perspectives and Beyond. In T. Bräutigam, & S. Miettinen (Eds.), Data Protection, Privacy and European Regulation in the Digital Age.
• Pitkänen, O. (2014). Sinun tietosi eivät ole sinun: rekisteröidyn oikeus hyödyntää omia henkilötietojaan. Oikeus

 

Ota yhteyttä ja kysy lisää!